Islington
| 157cm korkea ruunikko trakehnertamma, VH16-021-0228 syntynyt 14.09.2015  (ikä), kasv. Pippa Farley, om. Lea H. (VRL-11523), Chelmsford kilpailee kenttäratsastuksen porrastetuissa kilpailuissa tasolla CIC3 |
 |
virtuaalihevonen / kuvat © Smudge 9000 (CC BY-NC 2.0) -- luonne © omistaja
Islington on säpsäkkä mutta sympaattinen ruunikko tamma, joka on miellyttävä ratsastaa ja käsitellä. Pienestä koostaan huolimatta Islalta löytyy rohkeutta ja kapasiteettia isompiinkin kenttäluokkiin. Isla saattaa ensisilmäyksellä vaikuttaa säikyltä ja yliherkältä tapaukselta – tätä tamma ei tietenkään ole. Ympäristön tarkkaileminen ja pienestäkin touhotuksesta kiinnostunut Isla on utelias, mutta jättäytyy varovaisin mielin mieluummin taka-alalle kuin tunkee nenänsä johonkin, mistä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Muiden hevosten kanssa Isla tulee hyvin toimeen, eikä se ärhentele kenellekään. Tamma kuitenkin tarpeen tullessa osaa pitää puolensa alistumatta.
Rauhallisuutensa puolesta Isla sopii myös pienempien käsiteltäväksi. Talutukset kannattaa kuitenkin jättää kokeneemmille, sillä tamma on erittäin reipasaskelinen ja saattaa joskus vetää herneen nenäänsä, kun joutuu tyytymään taluttajan asettamaan vauhtiin. Hoitaminen sujuu suurimman osan ajasta helposti ongelmitta. Jos kuitenkin eksyy Islaa laittamaan kuntoon samaan aikaan kun tammalla on ruokaa tarjolla edessään, se saattaa hieman protestoida töihin lähtemistä. Mieluiten Isla syö kaikessa rauhassa, ennen kuin kukaan tulee sitä kiillottamaan. Kun ruoka on syöty, tamma antaa laittaa varusteet nätisti päälle - mitä nyt hieman irvistelee satulavyötä kiristettäessä. Isla ei niinkään tykkää kengityksestä, mutta seisoo useimmiten silti mukisematta paikallaan.
Ratsastettavuudeltaan Isla ei ole helpoimmasta päästä. Varsinkin sileällä tamma osaa olla erittäin itsepäinen ja vaativa. Herkkyyttä silti löytyy, mutta joskus tamma jää suusta kovaksi. Isla on muutenkin hyvin nyrpeä ohjan käytön suhteen: se ottaa erittäin helposti nokkiin, jos joutuu käyttämään hieman vahvempaa kättä. Esteillä tamma on mukavampi ja suvaitsevampi. Innostuessaan Isla tahtoo hieman kuumua, jolloin ratsastajalta vaaditaan kylmähermoisuutta. Erityisesti maastoesteillä saa olla varovainen vauhdin kanssa, ettei estettä lähestytä liian kovaa. Isla on erittäin ketterä jaloistaan ja harvoin ottaa puomeja mukaansa.
Rauhallisuutensa puolesta Isla sopii myös pienempien käsiteltäväksi. Talutukset kannattaa kuitenkin jättää kokeneemmille, sillä tamma on erittäin reipasaskelinen ja saattaa joskus vetää herneen nenäänsä, kun joutuu tyytymään taluttajan asettamaan vauhtiin. Hoitaminen sujuu suurimman osan ajasta helposti ongelmitta. Jos kuitenkin eksyy Islaa laittamaan kuntoon samaan aikaan kun tammalla on ruokaa tarjolla edessään, se saattaa hieman protestoida töihin lähtemistä. Mieluiten Isla syö kaikessa rauhassa, ennen kuin kukaan tulee sitä kiillottamaan. Kun ruoka on syöty, tamma antaa laittaa varusteet nätisti päälle - mitä nyt hieman irvistelee satulavyötä kiristettäessä. Isla ei niinkään tykkää kengityksestä, mutta seisoo useimmiten silti mukisematta paikallaan.
Ratsastettavuudeltaan Isla ei ole helpoimmasta päästä. Varsinkin sileällä tamma osaa olla erittäin itsepäinen ja vaativa. Herkkyyttä silti löytyy, mutta joskus tamma jää suusta kovaksi. Isla on muutenkin hyvin nyrpeä ohjan käytön suhteen: se ottaa erittäin helposti nokkiin, jos joutuu käyttämään hieman vahvempaa kättä. Esteillä tamma on mukavampi ja suvaitsevampi. Innostuessaan Isla tahtoo hieman kuumua, jolloin ratsastajalta vaaditaan kylmähermoisuutta. Erityisesti maastoesteillä saa olla varovainen vauhdin kanssa, ettei estettä lähestytä liian kovaa. Isla on erittäin ketterä jaloistaan ja harvoin ottaa puomeja mukaansa.
| isä Watertide trakehner rn 165cm |
ii. Befour trakehner m 167cm |
iii. Nightsight |
| iie. Pembury Bianca | ie. Wouldyou trakehner trn 162cm |
iei. Gasoline |
| iee. Wanda | ||
| emä Indiana trakehner trn 160cm |
ei. Californication trakehner rn 164cm |
eii. Runrunrun xx |
| eie. Callister | ee. Indecious trakehner m 159cm |
eei. Troye FP |
| eee. Inside |
| s. 12.07.2016 | trak-t. Chelmsford Irani | isä Denham |
Valmennukset
25.06.2016 Pierren maastoestevalmennus
Aamuisen sadekuuron jäljiltä maaperä oli vielä hieman märkä, mutta päätimme kuitenkin lähteä Islington-tamman ja tämän ratsastajan kanssa harjoittelemaan maastoesteitä läheiselle maastoesteradalle. Pysyttelisimme pääasiassa metsäpoluilla olevilla esteillä, mutta elleivät nurmialueet ole kovin liukkaita, käymme harjoittelemassa myös porrasesteitä sekä mahdollisesti myös ylös- ja alashyppyjä rinteissä. Sain tallilta ratsukseni lainahevosen, jonka avulla pysyisin valmennettavieni perässä myös pitkillä välimatkoilla. Käskin ratsukkoa tehdä alkuverryttelyt samalla, kun siirryimme harjoittelualueelle. Siirtymisien ja temponvaihteluiden lisäksi verryttelyn osana olivat myös taivutukset, joita teimme liikennöimättömällä hiekkatiellä. Alkuverryttelyyn kuuluivat myös pienien risuesteiden ylitys, jotta Isla-tamma saisi hieman potkua takapäähän.
Aloitimme valmennuksen kolmen esteen sarjaesteellä, joka koostui pienestä tukista, nousuesteestä ja trakehnerhaudasta, joista kahta jälkimmäistä pystyi hankaloittamaan kasvattamalla estekorkeuksia puunrungoilla. Ratsukko lähestyi sarjan ensimmäiselle esteelle melko vauhdikkaasti, ja käskinkin ratsastajaa äkkiä ottamaan tamman kuulolle ja paremmin kootuksi. Tästä Isla ei oikein pitänyt, vaan painoi hypyn aikana melko vahvasti kuolaimelle, minkä takia alastulo oli mitä oli. Kahdelle seuraavalle esteelle ratsastaja oli jo hieman hellittänyt ohjasta, ja hypyt luistivat paremmin. Tamman hyppytyyli oli erittäin tarkka, ja ratsu vaikuttikin hyppäävän mieluummin suurella ilmavaralla kuin ottavan minkäänlaisia riskejä. Tulimme saman sarjaesteen toisesta suunnasta, ja korotin nousuestettä ja trakehnerhautaa kahden puunrungon verran. Kovatasoinen Isla ei tästä hätkähtänyt, ja tällä kertaa se tuli esteille yhteisymmärryksessä ratsastajan kanssa ja suoriutui koko sarjasta kiitettävällä suorituksella.
Sarjaesteen jälkeen kävimme testaamassa nurmipinnan pitävyyden, ja se oli jo varsin pitävässä kunnossa. Pyysin kuitenkin ratsastajaa tulemaan esteille hieman normaalia varovaisemmin ensimmäisillä kerroilla. Nyt harjoitteluvuorossa oli kahden portaan porraseste, jossa askelmat oli sijoitettu varsin kauas toisistaan. Tästä sainkin ideaksi volttien lisäämisen esteiden väliin, eli ensimmäisen hypyn jälkeen ratsukko kaartaa oman halun mukaisesti joko oikeaan tai vasempaan suuntaan tehden ikään kuin voltin takaisin ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen se hyppäisi molemmat esteet vielä kertaalleen. Ensimmäisellä kerralla Islalla meinasi mennä pasmat sekaisin, kun normaalista poiketen sen piti kaartaa ensimmäisen portaan jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Tamma painoi hieman kuolaimelle ja nakkeli niskojaan, mutta uudestaan portaikolle suunnatessaan se hellitti otettaan ja keskittyi tarkasti hyppyihin. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen otimme vielä laukkaharjoitteita ylä- ja alamäkiin ilman esteitä.
Aamuisen sadekuuron jäljiltä maaperä oli vielä hieman märkä, mutta päätimme kuitenkin lähteä Islington-tamman ja tämän ratsastajan kanssa harjoittelemaan maastoesteitä läheiselle maastoesteradalle. Pysyttelisimme pääasiassa metsäpoluilla olevilla esteillä, mutta elleivät nurmialueet ole kovin liukkaita, käymme harjoittelemassa myös porrasesteitä sekä mahdollisesti myös ylös- ja alashyppyjä rinteissä. Sain tallilta ratsukseni lainahevosen, jonka avulla pysyisin valmennettavieni perässä myös pitkillä välimatkoilla. Käskin ratsukkoa tehdä alkuverryttelyt samalla, kun siirryimme harjoittelualueelle. Siirtymisien ja temponvaihteluiden lisäksi verryttelyn osana olivat myös taivutukset, joita teimme liikennöimättömällä hiekkatiellä. Alkuverryttelyyn kuuluivat myös pienien risuesteiden ylitys, jotta Isla-tamma saisi hieman potkua takapäähän.
Aloitimme valmennuksen kolmen esteen sarjaesteellä, joka koostui pienestä tukista, nousuesteestä ja trakehnerhaudasta, joista kahta jälkimmäistä pystyi hankaloittamaan kasvattamalla estekorkeuksia puunrungoilla. Ratsukko lähestyi sarjan ensimmäiselle esteelle melko vauhdikkaasti, ja käskinkin ratsastajaa äkkiä ottamaan tamman kuulolle ja paremmin kootuksi. Tästä Isla ei oikein pitänyt, vaan painoi hypyn aikana melko vahvasti kuolaimelle, minkä takia alastulo oli mitä oli. Kahdelle seuraavalle esteelle ratsastaja oli jo hieman hellittänyt ohjasta, ja hypyt luistivat paremmin. Tamman hyppytyyli oli erittäin tarkka, ja ratsu vaikuttikin hyppäävän mieluummin suurella ilmavaralla kuin ottavan minkäänlaisia riskejä. Tulimme saman sarjaesteen toisesta suunnasta, ja korotin nousuestettä ja trakehnerhautaa kahden puunrungon verran. Kovatasoinen Isla ei tästä hätkähtänyt, ja tällä kertaa se tuli esteille yhteisymmärryksessä ratsastajan kanssa ja suoriutui koko sarjasta kiitettävällä suorituksella.
Sarjaesteen jälkeen kävimme testaamassa nurmipinnan pitävyyden, ja se oli jo varsin pitävässä kunnossa. Pyysin kuitenkin ratsastajaa tulemaan esteille hieman normaalia varovaisemmin ensimmäisillä kerroilla. Nyt harjoitteluvuorossa oli kahden portaan porraseste, jossa askelmat oli sijoitettu varsin kauas toisistaan. Tästä sainkin ideaksi volttien lisäämisen esteiden väliin, eli ensimmäisen hypyn jälkeen ratsukko kaartaa oman halun mukaisesti joko oikeaan tai vasempaan suuntaan tehden ikään kuin voltin takaisin ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen se hyppäisi molemmat esteet vielä kertaalleen. Ensimmäisellä kerralla Islalla meinasi mennä pasmat sekaisin, kun normaalista poiketen sen piti kaartaa ensimmäisen portaan jälkeen takaisin lähtöpisteeseen. Tamma painoi hieman kuolaimelle ja nakkeli niskojaan, mutta uudestaan portaikolle suunnatessaan se hellitti otettaan ja keskittyi tarkasti hyppyihin. Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen otimme vielä laukkaharjoitteita ylä- ja alamäkiin ilman esteitä.
