Kheops
| 167cm korkea mustankirjava trakehnerori, VH16-021-0224 syntynyt 05.10.2015  (ikä), kasv. Ruth Egerton, om. Lea H. (VRL-11523), Chelmsford kilpailee kenttäratsastuksen porrastetuissa kilpailuissa tasolla CIC4 |
 |
virtuaalihevonen / kuvat © Smudge 9000 (CC BY-NC 2.0) -- luonne © omistaja
Pähkinänkuoressa Kheops on veikeä ja energinen ilmestys, jonka ilmeikkäästä katseesta ei ikinä pystyisi arvaamaan sen tuhoisia ajatuksia. Jos ei oria paremmin tuntisi, voisi tyytyväisenä kävellä sen asettamaan ansaan ja katua sitä hetken päästä. Keo tykkää keksiä omasta mielestään hauskoja juttuja ihmisten pään menoksi - ihan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi vaikeaa. Liian usein tekisi mieli repiä hiukset päästä ja luovuttaa homma jollekin toiselle.
Saadessaan huijattua ihmisparan, joka tarhasta hakuun on määrätty, juoksemaan perässään ja yrittämään saamaan edes jotain otetta jostain karvatupsusta, Keo iloisesti heittelee ilopukkeja ja pomppii hullun lailla. Kaiken kukkuraksi ori nauttii vielä enemmän saadessaan tehdä tämän vesisateessa – mitä enemmän mutaa, sen parempi ! Keo saattaa kuulostaa hullulta kakaralta, jonka pää on pahasti vinksallaan, mutta toivoa on vielä. Painajainen hellittää, kun ori saadaan tallin lämpöön; hoidettaessa Keo on oikea halinalle, ja malttaa seistä erittäin nätisti paikallaan. Kengittäjän kanssa ori saattaa joskus olla hieman hankala, mutta eläinlääkärin harvat käynnit onnistuvat ilman suuria ongelmia.
Varusteet ovat helpot laittaa, ja Keo lähtee ihan mielellään työntekoon. Ori on sen verran luonnonlapsi, että viihtyy enemmän kentällä kuin maneesissa. Yleensä maneesissa kuuluvat äänet saavat orin hermostumaan, ja siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Koulupuoli taittuu orilta ongelmitta – Keo on erittäin näyttävä ja sen askellus on mukavaa. Tylsistyessään se saattaa alkaa tuittuilla, jolloin ratsastajan selässäpysymiskyky on koetuksella. Esteillä oria saa pidellä ihan reilulla kädellä. Mitä enemmän puomit nousevat, sitä enemmän se innostuu. Vaikka Keolle tulee usein tuli hännän alle, se silti hoitaa hommansa ja selviää puhtaasti esteen yli haastavassakin tilanteessa. Maastossa, eritoten maastoesteillä, ori on innoissaan. Maastoesteillä Keolla on enemmän järkeä päässä, eikä se kaahota ihan tuhatta ja sataa eteenpäin. Tässä tilanteessa ori luottaa eniten ratsastajaansa ja siihen, että kyseinen ihminen tietää, mitä ollaan tekemässä.
Saadessaan huijattua ihmisparan, joka tarhasta hakuun on määrätty, juoksemaan perässään ja yrittämään saamaan edes jotain otetta jostain karvatupsusta, Keo iloisesti heittelee ilopukkeja ja pomppii hullun lailla. Kaiken kukkuraksi ori nauttii vielä enemmän saadessaan tehdä tämän vesisateessa – mitä enemmän mutaa, sen parempi ! Keo saattaa kuulostaa hullulta kakaralta, jonka pää on pahasti vinksallaan, mutta toivoa on vielä. Painajainen hellittää, kun ori saadaan tallin lämpöön; hoidettaessa Keo on oikea halinalle, ja malttaa seistä erittäin nätisti paikallaan. Kengittäjän kanssa ori saattaa joskus olla hieman hankala, mutta eläinlääkärin harvat käynnit onnistuvat ilman suuria ongelmia.
Varusteet ovat helpot laittaa, ja Keo lähtee ihan mielellään työntekoon. Ori on sen verran luonnonlapsi, että viihtyy enemmän kentällä kuin maneesissa. Yleensä maneesissa kuuluvat äänet saavat orin hermostumaan, ja siitä ei välttämättä seuraa mitään hyvää. Koulupuoli taittuu orilta ongelmitta – Keo on erittäin näyttävä ja sen askellus on mukavaa. Tylsistyessään se saattaa alkaa tuittuilla, jolloin ratsastajan selässäpysymiskyky on koetuksella. Esteillä oria saa pidellä ihan reilulla kädellä. Mitä enemmän puomit nousevat, sitä enemmän se innostuu. Vaikka Keolle tulee usein tuli hännän alle, se silti hoitaa hommansa ja selviää puhtaasti esteen yli haastavassakin tilanteessa. Maastossa, eritoten maastoesteillä, ori on innoissaan. Maastoesteillä Keolla on enemmän järkeä päässä, eikä se kaahota ihan tuhatta ja sataa eteenpäin. Tässä tilanteessa ori luottaa eniten ratsastajaansa ja siihen, että kyseinen ihminen tietää, mitä ollaan tekemässä.
| isä Twothreefour trakehner mkrj 169cm |
ii. Lickit trakehner rnkrj 170cm |
iii. Taste It |
| iie. Lime | ie. Thalia trakehner trn 164cm |
iei. Hippoes |
| iee. Tilda GER | ||
| emä Kleopatra trakehner rt 160cm |
ei. Jerrywhite trakehner rtkm 168cm |
eii. Jay W |
| eie. Jeena | ee. Kaisire trakehner vrt 162cm |
eei. Tether |
| eee. Karolina |
| s. 01.07.2016 | trak-o. Chelmsford T'Challa | emä Tasmany |
Valmennukset
18.07.2016 Harrin maastoestevalmennus
Trakehnerori Kheops verrytteli kentällä kaikissa askellajeissa, vielä ennen maastoestevalmennuksen aloittamista. Etenkin laukkatyöskentelystä Keo tuppasi innostumaan jonkin verran, joten käskin ratsastajaa ottamaan mukaan siirtymisiä, eteenratsastuksia ja kokoamisia, jotta hevonen saataisiin kuuntelemaan sekä eteenpäinvieviä apuja, mutta myös jarrutuksia. Loppujen lopuksi Keo vaikutti kuitenkin kuumumisestaan huolimatta olevan suhteellisen helposti pidettävissä, eikä vauhdinsäätelyn kanssa ollut sen suurempia ongelmia.
Maastoesteradalla, sai ratsukko hieman aluksi tutustua ympäristöön, kiertää paikat läpi ja käydä näyttämässä maastoesteitä, mikäli sille oli tarvetta. Otimme ensialkuun muutaman verryttelyhypyn pienellä tukilla ja pensasaitaesteellä. Keo imi esteille hyvin, eikä se myöskään turhia kyttäillyt, päinvastoin - ori hyppäsi hyväntuulisena korvat hörössä, reiluilla ilmavaroilla jopa niin, että ratsastaja oli yllättävän suurissa hypyissä jäädä hieman jälkeen. Käskin ottamaan harjasta kiinni ihan varmuuden vuoksi, kunhan Keon into hieman laantuisi ja hypyistä saataisiin sujuvampia.
Muutaman verryttelyhypyn jälkeen siirryimme suuremmille esteille sekä vesihaudalle. Harjoittelimme erilaisia lähestymisiä penkeille, puutrippeleille, sekä rengas- ja kolmioesteille. Keon hypyt paranivat huomattavasti loppua kohden, ja ratsukon meno olikin valmennuksen päättyessä jo todella siistiä ja vaivatonta. Maastoesteillä näkyi sopivaa innokkuutta ja jännitystä, mutta se ei ollut hyvien suoritusten esteenä.
Trakehnerori Kheops verrytteli kentällä kaikissa askellajeissa, vielä ennen maastoestevalmennuksen aloittamista. Etenkin laukkatyöskentelystä Keo tuppasi innostumaan jonkin verran, joten käskin ratsastajaa ottamaan mukaan siirtymisiä, eteenratsastuksia ja kokoamisia, jotta hevonen saataisiin kuuntelemaan sekä eteenpäinvieviä apuja, mutta myös jarrutuksia. Loppujen lopuksi Keo vaikutti kuitenkin kuumumisestaan huolimatta olevan suhteellisen helposti pidettävissä, eikä vauhdinsäätelyn kanssa ollut sen suurempia ongelmia.
Maastoesteradalla, sai ratsukko hieman aluksi tutustua ympäristöön, kiertää paikat läpi ja käydä näyttämässä maastoesteitä, mikäli sille oli tarvetta. Otimme ensialkuun muutaman verryttelyhypyn pienellä tukilla ja pensasaitaesteellä. Keo imi esteille hyvin, eikä se myöskään turhia kyttäillyt, päinvastoin - ori hyppäsi hyväntuulisena korvat hörössä, reiluilla ilmavaroilla jopa niin, että ratsastaja oli yllättävän suurissa hypyissä jäädä hieman jälkeen. Käskin ottamaan harjasta kiinni ihan varmuuden vuoksi, kunhan Keon into hieman laantuisi ja hypyistä saataisiin sujuvampia.
Muutaman verryttelyhypyn jälkeen siirryimme suuremmille esteille sekä vesihaudalle. Harjoittelimme erilaisia lähestymisiä penkeille, puutrippeleille, sekä rengas- ja kolmioesteille. Keon hypyt paranivat huomattavasti loppua kohden, ja ratsukon meno olikin valmennuksen päättyessä jo todella siistiä ja vaivatonta. Maastoesteillä näkyi sopivaa innokkuutta ja jännitystä, mutta se ei ollut hyvien suoritusten esteenä.
