VH16-021-0227 trakehnertamma, tummanruunikko, 163cm s. 30.08.2015 (3v: 20.01.2016, 8v: 17.09.2016) kasv. Geller Sportpferde, om. leah (VRL-11523) maahantuonut B'M Warmbloods tavoitetaso porrastetuissa Intermediate II virtuaalihevonen / kuvat © SV Dressurpferde
|
04.06.2016 Stutenschau im Rosenhof / Reservesiegerstute
kantakirjaus 20.11.2016: 18 + 17 + 19 + 18 = 72p. / KTK-II 06.03.2017 PVNK:n myöntämä Champion -arvonimi laatuarvostelu 15.10.2017: 7,5 + 34 + 18 + 20 + 15 = 94,5 p. / KRJ-II laatuarvostelu 20.11.2017: yht. 112,5p / VPVL-II |
Atlantika on leppoisa ja rauhallinen tamma, joka pysyy hyvin myös pienempienkin hallinnassa. Ankka on seurallinen halinalle, jonka sietokyky on ihailtavaa. Tamma tulee toimeen kaikenlaisten hevosten kanssa – nuoria kohtaan sillä on jopa äidillistä vaistoa. Vaikka Ankka on rauhanomainen ja antaa muiden mennä vesiastialle ensin välttääkseen turhaa kahinaa, osaa se tarpeen tullen pistää lajitoverinsa ruotuun. Jos yksinäinen talliin jäänyt hirnahtaa tovereilleen, on Ankka heti ensimmäisenä vastaamassa.
Ankalla on hirveän utelias luonne, ja löytäessään jotain mielenkiintoista se saattaa höristä ja pöristä sille innosta piukeana ties miten kauan. Taluttaessa sitä joutuukin välillä patistamaan eteenpäin, ettei koko päivä mene toljotellessa. Hoitaessa karsinan oven voi jättää melkein huoletta auki, sillä Ankka ei ole karkailevaa tyyppiä, vaikka se tykkääkin seurata käytävän tapahtumia juuri ja juuri karsinan sisäpuolelta. Jos tammalla on heinäkasa nenän edessä, sitä ei tarvitse käytävälläkään sitoa kiinni mihinkään – niin kauan kuin ruokaa riittää, Ankan ei tarvitse olla missään muualla.
Selästä käsin tamma on mukava ratsu, joka kyllä palkitsee ratsastajan kovan työn. Ankka omaa isot askeleet, joihin tarvitaan tottumista, ennen kuin niitä voidaan kutsua miellyttäviksi. Yleisesti tamma on pehmeä ratsastaa, eikä se jää suusta kiinni – ellei ratsastaja lähde vetokilpailuun. Ankka kyllä ilmoittaa nopeasti, jos sen suuhun kohdistuu liikaa painetta. Alkuun tamma on hieman kankea ja tahmea, mutta vetreydyttyään sen on oikeinkin ketterä ja nopea reagoimaan. Esteillä Ankka jättää aina liian ison ilmavaran ylimpään puomiin. Sen mielestä esteet ovat jotain niin jännittävää, että vauhtiakin löytyy usein liikaa. Maastossa Ankka toimii loistavasti yksin sekä porukassa kuin porukassa. Tamma on hyvää seuraa ensimmäistä kertaa maastoileville, sillä se ei hätkähdä turhista.
Ankalla on hirveän utelias luonne, ja löytäessään jotain mielenkiintoista se saattaa höristä ja pöristä sille innosta piukeana ties miten kauan. Taluttaessa sitä joutuukin välillä patistamaan eteenpäin, ettei koko päivä mene toljotellessa. Hoitaessa karsinan oven voi jättää melkein huoletta auki, sillä Ankka ei ole karkailevaa tyyppiä, vaikka se tykkääkin seurata käytävän tapahtumia juuri ja juuri karsinan sisäpuolelta. Jos tammalla on heinäkasa nenän edessä, sitä ei tarvitse käytävälläkään sitoa kiinni mihinkään – niin kauan kuin ruokaa riittää, Ankan ei tarvitse olla missään muualla.
Selästä käsin tamma on mukava ratsu, joka kyllä palkitsee ratsastajan kovan työn. Ankka omaa isot askeleet, joihin tarvitaan tottumista, ennen kuin niitä voidaan kutsua miellyttäviksi. Yleisesti tamma on pehmeä ratsastaa, eikä se jää suusta kiinni – ellei ratsastaja lähde vetokilpailuun. Ankka kyllä ilmoittaa nopeasti, jos sen suuhun kohdistuu liikaa painetta. Alkuun tamma on hieman kankea ja tahmea, mutta vetreydyttyään sen on oikeinkin ketterä ja nopea reagoimaan. Esteillä Ankka jättää aina liian ison ilmavaran ylimpään puomiin. Sen mielestä esteet ovat jotain niin jännittävää, että vauhtiakin löytyy usein liikaa. Maastossa Ankka toimii loistavasti yksin sekä porukassa kuin porukassa. Tamma on hyvää seuraa ensimmäistä kertaa maastoileville, sillä se ei hätkähdä turhista.
Sukuselvitys
isä Walther trakehner, musta, 175cm |
ii. Vivaldo von Weiss trakehner, kimo, 173cm |
iii. Gerard v. Reinhardt |
iie. Valentine | ie. Wolfie trakehner, musta, 165cm |
iei. Comiran |
iee. Irmgards Wiebke | ||
emä Armandina trakehner, ruunikko, 163cm |
ei. Filip v. Bauwalt trakehner, tummanruunikko, 170cm |
eii. Sonnentanz |
eie. Brunnheims Felga | ee. Dorthaus Aloise trakehner, tummanruunikko, 166cm |
eei. C.K. Ludwig |
eee. Achillia |
Isä WALTHER oli hieno musta saksalaisori, jonka isälinja on hyvin arvostettu ja vaalittu Saksanmaalla. Suvusta löytyy paljon menestyneitä oreja, jotka ovat jättäneet maailmaan hienoja jälkeläisiä, Walther mukaan lukien. Kilparadalla ori saattoi näyttää mahtipontiselta ilmavine liikkeineen, mutta todellisuudessa se oli luonteeltaan herkkäpeppu, joka nautti kaikista saamistaan rapsutuksista. Orin jälkeläiset ovat olleet lähes kaikki hyviä kilpahevosia ominaisuuksiensa sekä luonteensa puolesta - useammalle varsalleen Walther periytti tottelevaista luonnettaan. Hienon uran tehneenä ori valitettavasti menehtyi sydänkohtaukseen 17-vuotiaana. | Emä ARMANDINA ei ole tunnettu hyvästä suvusta tai kilpailu-urastaan, vaan jälkeläisistään, jotka ovat niittäneet kilpailukenttiä emänsäkin edestä. Tammalla ei mitään varsinaista kilpailu-uraa ollut - mitä nyt muutama kilpailu siellä täällä. Enimmäkseen se toimi siitoskäytön ohessa omistajansa 'harrastehevosena'. Luonteeltaan Armandina on lempeä ja rauhallinen, jonka kanssa on mukava työskennellä. Tamma ei sovi hätäisten ratsastajien alle, vaan paremmin rauhallisten ratsuksi. Reilu kaksikymmentä vuotias tamma on siirtynyt viettämään eläkepäiviään, ja asustaa edelleen omistajansa tiluksilla Saksassa. |
Isänisä VIVALDO VON WEISS oli ryysyistä rikkauksiin -tarina. Alkukaudet kilpakentillä eivät tahtoneet tuottaa millään tulosta, ja kasvattaja olikin heittänyt jo pyyhkeen kehään - tähän se mahtava isälinja sitten tyssäisi. Luonteeltaan ori ei kuitenkaan ollut mikään hankala, mutta vasta kolmena viimeisenä kilpavuotenaan Vivaldo onnistui nostamaan itsensä palkintopalleille uuden ratsastajan ja valmentajan myötä. Jälkeläisiäkin ori sai varsinaisesti vasta kilpaeläkkeelleen siirtyessään. Isänemä WOLFIE edusti puolalaista emälinjaa, joka oli hyvin haluttu Saksassa. Tamma teki lyhyen kilpauran Puolan lipun alla, ja siirtyi pikimmiten siitoskäyttöön. Muutamaksi vuodeksi Wolfie onnistuttiin saamaan myös Saksaan siitoskäyttöön, synnyttäen kaksi saksalaista varsaa. Kasvattaja ei kuitenkaan halunnut luopua tammasta kokonaan, vaan pitää sen itsellään. Luonteeltaan tamma oli hyväkäytöksinen, mutta ratsastajiensa mukaan erittäin haastava ratsastettava. |
Emänisä FILIP V. BAUWALT oli hollantilaiselta trakehnerkasvattajalta Saksaan huutokaupattu ori. Filip menestyi Keski-Euroopan kisoissa ihan mukavasti, mutta sitä ei ikinä lähdetty viemään kansainväliselle huipputasolle asti, vaikka kykyjä siihen olisikin orilta löytynyt. Luonteeltaan ori oli hyvin pirteä ja eneginen, mikä vaati vastapainoksi rauhallista ratsastajaa. Saksassa orille syntyi montakin jälkeläistä, joita voi nykyään löytää ympäri Eurooppaa. Emänemä DORTHAUS ALOISE oli kaunis saksalainen tamma, jonka kilpailu-ura on olematon. Tammalla kuitenkin oli kisahevoselle ominainen luonne, mitä se periyttikin suurimmalle osalle jälkeläisistään. Aloise ei valitettavasti perinyt isänsä upeita liikkeitä tai rakennetta, mutta jälkeläisilleen harvemmin periytti huonoja puoliaan. Tamma sairastui myöhemmällä iällä kaviokuumeeseen, ja kuntoutuksen aikaan loukkasi pahasti jalkansa, mikä johti lopettamiseen. |
Jälkeläiset
s. 10.07.2016 | trak-o. Chelmsford Algrim | isä Thoreau |
s. 01.10.2016 | trak-o. Ancalagon Chelm | isä Thoreau |
s. 01.12.2016 | KWPN-o. Pacific des Îles | isä Jimmy Choo |
s. 01.12.2016 | trak-o. Anwar | isä Aloïs |
s. 08.09.2017 | trak-t. Alethea Chelm | isä Tokyo Drift |
Kilpailutulokset
Näyttelyjaos
08.09.2016 Oldfinion Dressage, tuomari: Zafiro - irtoSERT 08.10.2016 Chelmsford, tuomari: Zafiro - irtoSERT 05.03.2017 Chelmsford, tuomari: Siiri K. - irtoSERT |
|
Päiväkirja ja valmennukset
05.06.2016 tammanäyttelyt Rosenhofissa
Eilinen tilaisuus oli kyllä yhtä huliviliä – omistaja juoksee apulaisineen pää kolmantena jalkana hakemassa milloin mitäkin papereita ja unohtuneita suitsia, millä välin Ankka odottaa nätisti ruohoa jyrsien jossain lähelle osuneessa tolpassa kiinni. Rosenhofin tammanäyttely oli mukana olleelle porukalle silti hieno kokemus, vaikka tullessa olimme vähän järkyttyneitä ympärillä olevista hienoista, viimeisen päälle kiillotetuista saksalaistammoista. Omistajana olin ihan jännityksestä kankeana ja pelkäsin, että joku siellä nurkassa nauraa meille engelsmanneille ja muka-hienolle-hevoselle. Ankka oli kuitenkin hieno koko matkan ajan, ja se karisti kaikki epäilyksen häivät voitettuaan oman luokkansa. Vaikka siinä olikin meidän lisäksemme vain yksi osallistuja, hyppi koko porukka ilosta päästessämme Best in Show –kehään. Ankka onnistuikin saamaan vielä tarpeeksi lisäpisteitä, ja kotiin lähdettiin koko kilpailun toinen sija ja Reservesiegerstute –arvonimi kourassa !
15.07.2016 Katin kouluvalmennus
Lea sai minut ihastumaan ratsuunsa heti, kun he saapuivat kentälle. Ankka lempinimeä kantava tamma näytti erittäin mukavalta ratsulta jo ennen kuin Lea oli kerennyt edes ratsaille nousta. Lea sai verrytellä vapaasti alkuverryttelyt minun seuratessani kaksikon työskentelyä sivumpana. Ankan askeleet olivat suuret ja näyttikin hieman siltä, että jopa Lealla oli osittain vaikeuksia istua tammansa ravissa. Ankka oli kuitenkin hyvin pehmeän näköinen ratsastaa, vaikka istuntahankaluudet heijastuivatkin Lean ohjastuntumaan ohjan ajoittaisena löystymisenä. Ankan takaosa näytti kuitenkin hyvin kankealta vielä näin alkuun, joten komensin Lean töihin pohkeenväistöjen saralla. Pohkeenväistöt ja pienet taivuttelut sekä avot ja sulut saivat Ankan heräämään työntekoon. Aloitimme varsinaisen tehtävän. Tehtävänä oli ratsastaa halkaisijalla siksak-sulkutaivutuksia. Ratsukon ensimmäinen yritys oli vain suuntaan ja toiseen kiemurtelemista, ei lähelläkään sulkutaivutusta. Toisella yrittämällä Lea taisi itse huomata mitkä avut Ankalle on annettava, jotta tamma kiertyisi kunnolla oikean pohkeen ympärille. Kun kolmannen yrityksen jälkeen hommat alkoivat sujua kuin lasten leikki toistimme tehtävän toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan tehtävä onnistui vähintäänkin yhtä mallikkaasti. Vaihdoimme vielä loppuun tehtävää, joka liittyi laukanvaihtoihin. Lean olisi käännettävä Ankka laukassa koko rata leikkaa kuviolle, ja tehtävä vähintään yhdeksän sulavaa laukanvaihtoa ennen lävistäjän loppumista. Aluksi laukka oli niin kovin pitkää, että laukanvaihtoja mahtui lävistäjälle ehkä kolmesta neljään. Lean oli siis koottava laukkaa runsaasti, ennen kuin Ankka voisi tehdä noin suuren määrän laukanvaihtoja. ”Kolmas kerta toden sanoo” - kuuluu sanonta, ja tälläkin kertaa se piti paikkaansa, Lea ja Ankka saivat tehtyä yhteensä 11 laukanvaihtoa ja tähän olikin hyvä lopettaa. Ratsukko todella antoi kaikkensa ja Lea onnistui sinnittelemään Ankan valtavista askeleista huolimatta erittäin ryhdikkäästi kyydissä.
12.08.2016 Sigurin kouluvalmennus
Kun saavuin maneesiin, päivän valmennettava ratsukko oli jo suorittamassa alkukäyntejä. Katsoin hetken aikaa heidän liikkumistaan ja kerroin ratsastajalle, että tämän päivän aiheena olisivat erilaiset laukkatehtävät. Niinpä alkukäyntien jälkeen aloitimme pitkillä ja huolellisilla verryttelyillä, jotta Ankka saataisi varmasti kaikkialta kunnolla auki. Alkuverryttelyjen jälkeen lähdimme harjoittelemaan myötä- ja vastalaukkaa ensin ympyrällä ja sitten kahdeksikolla. Ankka tuntui alkuun hieman tahmealta, mutta ratsastaja sai sen pian napakoilla avuilla reippaaksi ja aktiiviseksi. Harjoittelimme erilaisia laukkatehtäviä myös kiemuraurilla sekä volteilla, ja varsinkin vastalaukka tuntui olevan tänään Ankan kompastuskivi. Sen tasapaino tuntui horjahtavan monessa kohtaa, joten pyysin ratsastajaa tarkistamaan ensin oman istuntansa ja sitten vasta miettimään vikaa hevosessa. Ratsastajan asennon muuttaminen vaikutti heti tamman työskentelyyn, ja pian se alkoi toimia myös vastalaukassa hyvin. Lopputunnista teimme vielä laukanvaihtoharjoituksia sekä halkaisijalla että kiemuraurilla. Ankka hallitsi todella hyvin oman temponsa ja vaihdot sujuivat lähes leikiten. Joka toisella askeleella vaihdot alkoivat jo tuottaa hieman päänvaivaa lähinnä ratsastajalle, mutta lopulta niistäkin selvittiin kunnialla. Niinpä annoin ratsukolle luvan hiljalleen siirtyä käyntiin pitkin ohjin.
20.09.2016 Sigurin kouluvalmennus
Olin saapunut reilun kuukauden jälkeen valmentamaan jälleen tuttua hevosta, Ankkaa. Odotin maneesissa valmiina päivän ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin heitä tekemään pohjalle huolelliset alkukäynnit. Koska tamma vaikutti niin kovin tahmealta ja kankealta, lähdimme verryttelemään kiemuraurilla ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa ratsastaja teki hyviä asetuksia hevoselle, ja tämä tuntui lämpenevän hiljalleen kaikkialta kiemuroiden myötä. Laukkakiemurat sujuivat myös hyvin, vaikka joka toinen kiemura kuljettiinkin vastalaukassa. Ratsukon tasapaino kuitenkin säilyi koko tehtävän ajan hyvin. Verryttelyjen jälkeen aloimme työskennellä piaffen parissa. Ratsukon tuli ravata uraa pitkin ja jokaisen sivun puolivälissä ottaa viisi piaffe-askelta. Askellus vaikutti olevan tammalle melko helppoa, joskin se vaikutti melko hitaalta koottavalta. Käskin ratsastajaa antamaan napakampia apuja, etenkin istunnalla, ja pian piaffetehtävä alkoi näyttää oikein hyvältä.
Päätimme tehdä väliin muutaman helpomman tehtävän, joten aloimme käydä läpi pohkeenväistöä niin, että uralta tuli väistää muutama askel sisäpuolelle, suoristaa hevonen ja väistää takaisin uralle. Pohkeenväistö ei suoranaisesti ollut ratsukolle mikään ongelma, mutta hevonen meinasi vääntyä ties minkälaisiin asentoihin. Sillä tuntui olevan ensin vaikeuksia pitää kroppa suorana, mutta ratsastaja sai onneksi pohkeilla hevosen väistämään kunnolla. Väistöjen jälkeen teimme myös muutaman taka- ja etuosankäännöksen.
Lopputunniksi olin suunnitellut laukkatehtäviä ympyrällä. Ensin ratsukon tuli kulkea myötälaukassa ja asettaa hevosta sekä sisään että ulospäin. Nämä sujuvat ratsukolta erittäin hyvin, ja ratsastaja osasi pitää ohjastuntumaa todella kevyenä. Teimme ympyrällä myös muutamia vastalaukkaharjoituksia ympyrä leikkaa -tien muodossa. Ratsastajalle tämän hahmottaminen oli ensin ongelma, mutta hän tajusi onneksi nopeasti tehtävän. Aikamme alkoi hiljalleen loppua, joten annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Kiitin ja kehuin ratsastajaa valmennuksesta, joka oli sujunut kaikin puolin erittäin mallikkaasti. Ratsukko oli kaikin puolin osaava ja motivoitunut, ja toivoin kovasti pääseväni vielä valmentamaan heitä jatkossakin.
21.12.2016 Siperian kouluvalmennus
Tänään minulla olisi luvassa kouluvalmennuksen vetämistä Ankalle ja sen ratsastajalle. Aloitimme alkuverryttelyistä, jossa ratsastaja lämmitteli tamman ja kävi kaikki askellajit läpi hakien samalla yhteistyötä sen kanssa. Ruunikko vaikutti hieman jäykältä, joten ennen tehtäviin siirtymistä sai ratsukko vielä hetken aikaa jumpata pääty-ympyrällä. Ensimmäinen harjoitus tänään oli avotaivutus, jonka jälkeen siirryimme tekemään etuosakäännöksiä. Molemmat aiheet onnistuivat parivaljakolta melko hyvin, vaikka jouduimme tekemään muutamat ylimääräiset käännökset ennen kuin ne olivat täysin oikeanlaisia. Laukassa treenattiin vaihtoja, joissa tamma oli innokkaasti mukana ja vaihtoi laukat upeasti. Lopuksi ratsukko treenasi askeleenpidennyksiä ensin laukassa, sitten ravissa. Kaikki tehtävät olivat tämän valmennuksen osalta tässä, joten päästin Ankan loppuverkkailemaan. Se oli tehnyt hyvin, eikä muutama epäonnistuminen ollut haitannut menoa.
Eilinen tilaisuus oli kyllä yhtä huliviliä – omistaja juoksee apulaisineen pää kolmantena jalkana hakemassa milloin mitäkin papereita ja unohtuneita suitsia, millä välin Ankka odottaa nätisti ruohoa jyrsien jossain lähelle osuneessa tolpassa kiinni. Rosenhofin tammanäyttely oli mukana olleelle porukalle silti hieno kokemus, vaikka tullessa olimme vähän järkyttyneitä ympärillä olevista hienoista, viimeisen päälle kiillotetuista saksalaistammoista. Omistajana olin ihan jännityksestä kankeana ja pelkäsin, että joku siellä nurkassa nauraa meille engelsmanneille ja muka-hienolle-hevoselle. Ankka oli kuitenkin hieno koko matkan ajan, ja se karisti kaikki epäilyksen häivät voitettuaan oman luokkansa. Vaikka siinä olikin meidän lisäksemme vain yksi osallistuja, hyppi koko porukka ilosta päästessämme Best in Show –kehään. Ankka onnistuikin saamaan vielä tarpeeksi lisäpisteitä, ja kotiin lähdettiin koko kilpailun toinen sija ja Reservesiegerstute –arvonimi kourassa !
15.07.2016 Katin kouluvalmennus
Lea sai minut ihastumaan ratsuunsa heti, kun he saapuivat kentälle. Ankka lempinimeä kantava tamma näytti erittäin mukavalta ratsulta jo ennen kuin Lea oli kerennyt edes ratsaille nousta. Lea sai verrytellä vapaasti alkuverryttelyt minun seuratessani kaksikon työskentelyä sivumpana. Ankan askeleet olivat suuret ja näyttikin hieman siltä, että jopa Lealla oli osittain vaikeuksia istua tammansa ravissa. Ankka oli kuitenkin hyvin pehmeän näköinen ratsastaa, vaikka istuntahankaluudet heijastuivatkin Lean ohjastuntumaan ohjan ajoittaisena löystymisenä. Ankan takaosa näytti kuitenkin hyvin kankealta vielä näin alkuun, joten komensin Lean töihin pohkeenväistöjen saralla. Pohkeenväistöt ja pienet taivuttelut sekä avot ja sulut saivat Ankan heräämään työntekoon. Aloitimme varsinaisen tehtävän. Tehtävänä oli ratsastaa halkaisijalla siksak-sulkutaivutuksia. Ratsukon ensimmäinen yritys oli vain suuntaan ja toiseen kiemurtelemista, ei lähelläkään sulkutaivutusta. Toisella yrittämällä Lea taisi itse huomata mitkä avut Ankalle on annettava, jotta tamma kiertyisi kunnolla oikean pohkeen ympärille. Kun kolmannen yrityksen jälkeen hommat alkoivat sujua kuin lasten leikki toistimme tehtävän toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan tehtävä onnistui vähintäänkin yhtä mallikkaasti. Vaihdoimme vielä loppuun tehtävää, joka liittyi laukanvaihtoihin. Lean olisi käännettävä Ankka laukassa koko rata leikkaa kuviolle, ja tehtävä vähintään yhdeksän sulavaa laukanvaihtoa ennen lävistäjän loppumista. Aluksi laukka oli niin kovin pitkää, että laukanvaihtoja mahtui lävistäjälle ehkä kolmesta neljään. Lean oli siis koottava laukkaa runsaasti, ennen kuin Ankka voisi tehdä noin suuren määrän laukanvaihtoja. ”Kolmas kerta toden sanoo” - kuuluu sanonta, ja tälläkin kertaa se piti paikkaansa, Lea ja Ankka saivat tehtyä yhteensä 11 laukanvaihtoa ja tähän olikin hyvä lopettaa. Ratsukko todella antoi kaikkensa ja Lea onnistui sinnittelemään Ankan valtavista askeleista huolimatta erittäin ryhdikkäästi kyydissä.
12.08.2016 Sigurin kouluvalmennus
Kun saavuin maneesiin, päivän valmennettava ratsukko oli jo suorittamassa alkukäyntejä. Katsoin hetken aikaa heidän liikkumistaan ja kerroin ratsastajalle, että tämän päivän aiheena olisivat erilaiset laukkatehtävät. Niinpä alkukäyntien jälkeen aloitimme pitkillä ja huolellisilla verryttelyillä, jotta Ankka saataisi varmasti kaikkialta kunnolla auki. Alkuverryttelyjen jälkeen lähdimme harjoittelemaan myötä- ja vastalaukkaa ensin ympyrällä ja sitten kahdeksikolla. Ankka tuntui alkuun hieman tahmealta, mutta ratsastaja sai sen pian napakoilla avuilla reippaaksi ja aktiiviseksi. Harjoittelimme erilaisia laukkatehtäviä myös kiemuraurilla sekä volteilla, ja varsinkin vastalaukka tuntui olevan tänään Ankan kompastuskivi. Sen tasapaino tuntui horjahtavan monessa kohtaa, joten pyysin ratsastajaa tarkistamaan ensin oman istuntansa ja sitten vasta miettimään vikaa hevosessa. Ratsastajan asennon muuttaminen vaikutti heti tamman työskentelyyn, ja pian se alkoi toimia myös vastalaukassa hyvin. Lopputunnista teimme vielä laukanvaihtoharjoituksia sekä halkaisijalla että kiemuraurilla. Ankka hallitsi todella hyvin oman temponsa ja vaihdot sujuivat lähes leikiten. Joka toisella askeleella vaihdot alkoivat jo tuottaa hieman päänvaivaa lähinnä ratsastajalle, mutta lopulta niistäkin selvittiin kunnialla. Niinpä annoin ratsukolle luvan hiljalleen siirtyä käyntiin pitkin ohjin.
20.09.2016 Sigurin kouluvalmennus
Olin saapunut reilun kuukauden jälkeen valmentamaan jälleen tuttua hevosta, Ankkaa. Odotin maneesissa valmiina päivän ratsukkoa, joka saapui pian seurakseni. Tervehdin ratsastajaa ja pyysin heitä tekemään pohjalle huolelliset alkukäynnit. Koska tamma vaikutti niin kovin tahmealta ja kankealta, lähdimme verryttelemään kiemuraurilla ensin ravissa ja sitten laukassa. Ravissa ratsastaja teki hyviä asetuksia hevoselle, ja tämä tuntui lämpenevän hiljalleen kaikkialta kiemuroiden myötä. Laukkakiemurat sujuivat myös hyvin, vaikka joka toinen kiemura kuljettiinkin vastalaukassa. Ratsukon tasapaino kuitenkin säilyi koko tehtävän ajan hyvin. Verryttelyjen jälkeen aloimme työskennellä piaffen parissa. Ratsukon tuli ravata uraa pitkin ja jokaisen sivun puolivälissä ottaa viisi piaffe-askelta. Askellus vaikutti olevan tammalle melko helppoa, joskin se vaikutti melko hitaalta koottavalta. Käskin ratsastajaa antamaan napakampia apuja, etenkin istunnalla, ja pian piaffetehtävä alkoi näyttää oikein hyvältä.
Päätimme tehdä väliin muutaman helpomman tehtävän, joten aloimme käydä läpi pohkeenväistöä niin, että uralta tuli väistää muutama askel sisäpuolelle, suoristaa hevonen ja väistää takaisin uralle. Pohkeenväistö ei suoranaisesti ollut ratsukolle mikään ongelma, mutta hevonen meinasi vääntyä ties minkälaisiin asentoihin. Sillä tuntui olevan ensin vaikeuksia pitää kroppa suorana, mutta ratsastaja sai onneksi pohkeilla hevosen väistämään kunnolla. Väistöjen jälkeen teimme myös muutaman taka- ja etuosankäännöksen.
Lopputunniksi olin suunnitellut laukkatehtäviä ympyrällä. Ensin ratsukon tuli kulkea myötälaukassa ja asettaa hevosta sekä sisään että ulospäin. Nämä sujuvat ratsukolta erittäin hyvin, ja ratsastaja osasi pitää ohjastuntumaa todella kevyenä. Teimme ympyrällä myös muutamia vastalaukkaharjoituksia ympyrä leikkaa -tien muodossa. Ratsastajalle tämän hahmottaminen oli ensin ongelma, mutta hän tajusi onneksi nopeasti tehtävän. Aikamme alkoi hiljalleen loppua, joten annoin ratsukolle luvan siirtyä käyntiin pitkin ohjin. Kiitin ja kehuin ratsastajaa valmennuksesta, joka oli sujunut kaikin puolin erittäin mallikkaasti. Ratsukko oli kaikin puolin osaava ja motivoitunut, ja toivoin kovasti pääseväni vielä valmentamaan heitä jatkossakin.
21.12.2016 Siperian kouluvalmennus
Tänään minulla olisi luvassa kouluvalmennuksen vetämistä Ankalle ja sen ratsastajalle. Aloitimme alkuverryttelyistä, jossa ratsastaja lämmitteli tamman ja kävi kaikki askellajit läpi hakien samalla yhteistyötä sen kanssa. Ruunikko vaikutti hieman jäykältä, joten ennen tehtäviin siirtymistä sai ratsukko vielä hetken aikaa jumpata pääty-ympyrällä. Ensimmäinen harjoitus tänään oli avotaivutus, jonka jälkeen siirryimme tekemään etuosakäännöksiä. Molemmat aiheet onnistuivat parivaljakolta melko hyvin, vaikka jouduimme tekemään muutamat ylimääräiset käännökset ennen kuin ne olivat täysin oikeanlaisia. Laukassa treenattiin vaihtoja, joissa tamma oli innokkaasti mukana ja vaihtoi laukat upeasti. Lopuksi ratsukko treenasi askeleenpidennyksiä ensin laukassa, sitten ravissa. Kaikki tehtävät olivat tämän valmennuksen osalta tässä, joten päästin Ankan loppuverkkailemaan. Se oli tehnyt hyvin, eikä muutama epäonnistuminen ollut haitannut menoa.